Neiti kokkaa

Lapselliset leivokset

Bebé on jo aikoja ollut kahvini uskollinen avec, sikäli kuin olen kahvini kahvilassa juonut. Huokea ja kompakti leivos, jossa ei ole mitään liikaa eikä liian vähän. Saara Törmän leivontakirja Saa vaivata innosti kokeilemaan bebéjen valmistusta myös kotikeittiössä. Saara tekee mokkabebéjä, minä tein mokanvastustajille ja pähkinäallergisille myös vadelmaversion. Bebé tarkoittaa ainakin ranskaksi, portugaliksi ja italiaksi vauvaa, siispä bebén alkuperän selvittäminen googlella ei oikein onnistunut kun vauvankuvat tukkivat ruudun. Selvitystyö jatkuu…

Mokkabebéjen ohje on julkaistu Törmän kirjan lisäksi myös vihreän langan nettisivuilla.

Mokkabebét (12 kpl)

Leivospohjat:

2,5 dl vehnäjauhoja

1 rkl sokeria

75 g voita

1,5 rkl maitoa

Mokkatäyte:

(täyte 12 leivokseen, puolita ainekset, jos haluat tehdä sekä vadelma- että mokkabebéjä, samoin vadelmatäytteen kanssa)

0,5 dl espressoa

100 g voita

0,75 dl tomusokeria

0,5 dl kermaa

1 dl mantelilastuja

TAI

Vadelmatäyte:

vadelmahilloa

100 g voita

0,75 dl tomusokeria

0,5 dl kermaa

Mokkakuorrutus:

1 dl tomusokeria

1 rkl espressoa

Pomada:

1 dl tomusokeria

1 rkl marjamehua, mielellään voimakkaan väristä

Tee pohjat:

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Voitele ja jauhota vehnäjauhoilla 12-paikkainen muffinipelti/12 pientä kahvikuppia/12 uuninkestävää snapsilasia/12 peltistä leivosvuokaa. Paperivuoat antavat liikaa periksi. Leikkaa leivinpaperista kasa suikaleita leivospohjien nostokahvoiksi.

Murusta pehmeä voi jauhosokeriseokseen käsin. Lisää maito ja vaivaa tasaiseksi. Muotoile taikina tangoksi ja jaa se veitsellä 12 tasakokoiseen palaan. Taputtele palat letuiksi, laita allaolevan kuvan osoittamalla tavalla kaksi leivinpaperisuikaletta ristikkäin muffinisyvennykseen ja painele lettu päälle. Pistele pohjia haarukalla. Paista 225-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia kunnes leivokset ovat vaaleanruskeita. Anna jäähtyä.

Tee mokkakreemi:

Keitä espresso tai ekstravahva kahvi ja anna jäähtyä. Sekoita kerma joukkoon. Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri sähkövatkaimella tasaiseksi ja lisää jäähtynyt kahvikermaseos pienissä erissä kreemiin koko ajan vatkaten. Sekoita lopuksi joukkoon mantelilastut, jätä myös muutama koristeeksi.

Tee vadelmatäyte:

Vatkaa voi ja tomusokeri sähkövatkaimella tasaiseksi. Vatkaa joukkoon pienissä erissä myös kylmä kerma.

Tee kuorrute:

Sekoita tomusokeriin joko mehua tai espressoa sopivassa suhteessa, jotta saat sileän kuorrutteen, joka ei kuitenkaan valu täytteen päältä.

Täytä ja kuorruta leivokset:

Täytä jäähtyneet pohjat pintaa veitsellä tasoittaen joko mokkakreemillä tai vadelmahillolla ja voikreemillä. Levitä päälle kuorrute ja tasoita. Siirrä leivokset jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Perisaksalainen Hypermultikernkraftbrot

Täällä Germaaniassa on joka kadunkulmassa pullapuoteja, joissa myydään muunmuassa ylläolevan näköisiä leipiä, joissa on siemeniä ja muuta sälää yhtä paljon kuin jauhoja. Sopivan reseptin leipään löysin kuitenkin yllättäen Svenssonien maasta pickipickin blogista, jossa suosittelen muutenkin vierailemaan jos toinen kotimainen sujuu. Pickipicki puolestaan on lainannut reseptin Renée Voltairelta. Sama kieliperhe, samat sapuskat? Alkuasukkaista koostuva makutuomaristoni ainakin piti leipää ehtana saksalaisena.

Soodan voimalla kohoavaan multileipään voi laittaa juuri niitä siemeniä, hiutaleita ja pähkinöitä, joita kaapissa on, kunhan ohjetta muunnellessa muistaa tarkkailla taikinan koostumusta – sopiva mehevyys kuuluu leipään, mutta liian kostea taikina saattaa paistaessa jäädä turhan tahmaiseksi. Sovellusesimerkki: korvasin kaurahiutaleet ja raastetun omenan aamulla keittämäni omenapuuron jämillä ja laitoin vähemmän jogurttia.

Pähkinöitä, siemeniä, erikoisjauhoja… Köksäntunnilla aina sanottiin, että itse leipomalla pääsee halvemmalla, mutta silloin ei puhuttu multileivästä, johon tulee vähän arvokkaampiakin aineksia. Kauppakuitin päälle tulee vielä leipomiseen käytetty aika, joka on tietysti myös kallista, ja uunikin vie energiaa kun leipä siellä toista tuntia muhii. Laskin pikaisesti kuitin ja taskarin avulla, että paikallisilla hinnoilla ainekset tulivat maksamaan 1,50-2 euroa, johon lisäksi vielä sähkölasku sekä vapaa-ajan menetys – sanotaan 2,50 euron limppu. Bäckereissa vastaava leipä maksaa kuitenkin vielä enemmän, siinä 3-4 euroa, joten sanotaan, että kannatti siinäkin mielessä, että leipominen on minulle henkilökohtaisesti terapeuttista, vaikka tätä leipää ei tarvitsekaan vaivata. Suomessa multileivän itse pyöräyttäminen kuitenkin kannattaa ehdottomasti, koska moista kaupan hyllyillä on harvemmin tarjolla.

Suuntaa antava ohje:

2 dl kaurahiutaleita

5 dl spelttijauhoja

1 dl pellavansiemeniä (kannattaa rouhia)

1 dl rusinoita

1 dl karkeaksi rouhittuja pähkinöitä, esim. hasselpähkinöitä

2 tl ruokasoodaa

hyppysellinen merisuolaa

4 dl maustamatonta jogurttia

3 rkl juoksevaa hunajaa

1 raastettu omena

erilaisia siemeniä päällysteeksi, esim. unikon-, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä sekä kaurahiutaleita

voita ja korppujauhoja

Yhdistä kuivat aineet ja sekoita. Lisää jogurtti, hunaja ja omenaraaste. Sekoita nopeasti tasaiseksi, älä vaivaa. Voitele ja jauhota tarkkaan pitkänmallinen leipävuoka. Tasoittele taikina vuokaan ja päällystä siemenseoksella, painele, etteivät siemenet karkaile paiston jälkeen. Paista 175 asteessa uunin alimmalla tasolla noin tunti tai puolitoista. Kypsyyden voi tarkistaa esim. puutikulla tai kippaamalla leipä vuoasta ja koputtamalla pohjaa, joka kumisee kun leipä on kypsä. Voit myös kokeilla leikata leipää ja kurkata, onko sisälmys vielä tahmainen. Jos siemenet uhkaavat mustua, peitä foliolla.

Varoitus! Siemenet ovat terveellistä, mutta tiivistä ravintoa, joten leipää ei kannata ahmia kerralla yksin, vaan viedä vaikka puolikas kaverille.

Grillattiin itse asiassa ekaa kertaa jo viime lauantaina… Huomenna taas… Kyllä täällä etelässä kelpaa…

Googlailin grillausvinkkejä ja löyty melko brutaali kasvisgrillausresepti suomikaksneljästä nimimerkiltä nakapää:

Tämä sopii syksyyn. Katkaise omenapuun oksa sahalla ( oksassa pitää olla omenia ) .
Valele oksa sytytysnesteellä, sytytä , grillaa
ja nauti……)))))))))
Jos sattuu olemaan persikkapuu,niin toimii
saman kaavan mukaan….)))))

Tehtiin Strömsön sellerilasagnea ja hotkaistiinkin se yhdellä istumalla. Tässä lasagnessa lasagnelevyt on ovelasti korvattu juuriselleriviipaleilla, joten laatikko on vähähiilihydraattinen eli low carb eli karppi. Karppiutta enemmän mua tässä kiinnosti kuitenkin käytetyn sellerin suuri määrä – dominoisiko se laatikkoa liikaa? Ei dominoinut, oli yksinomaan jännää vaihtelua pastalevyille. Erityisen hyvin selleri synkkaa Strömsön Paulin mukaan riistajauhelihan kanssa, mutta tehtiin silti ihan tavalliseen sika-nautaan, kun oli kuitenkin harmaa maanantai-ilta. Ensi kerralla käyn Metzgerein kautta!

Lasagne på selleri

500 g riistajauhelihaa

1 juurisellerimukula

1 varsisellerin varsi

1 porkkana

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 rkl katajanmarjoja

timjamia

1 litra lihalientä

suolaa

pippuria

Maitokastike:

8 dl täysmaitoa

200 g juustoa

3 rkl maizenaa

suolaa

muskottijauhetta

Kuori vihannekset, silppua sipuli ja valkosipuli, viipaloi juuriselleri, kuutioi porkkana ja varsiselleri. Kuullota kaikki kasvikset paitsi juuriselleri öljyssä. Paista jauheliha ja kääntele joukkoon 1 rkl maizenaa. Lisää lihaliemi ja kuullotetut kasvikset ja kiehauta sakeaksi kastikkeeksi. Mausta timjamilla. Kiehauta maito ja suurusta maizenalla. Lisää raastettu juusto ja mausta suolalla ja muskotilla. Kiehauta juurisellerin viipaleet kevyesti suolatussa vedessä, valuta ja anna jäähtyä. Voitele uunivuoka ja asettele kerroksittain jauhelihakastike, selleriviipaleet ja juustokastike, päällimmäiseksi juustokastiketta. Paista 185 -asteisessa uunissa 15-20 minuuttia kunnes pinta on saanut väriä.

Voih! Oli hyvää!! Kämppikseni meni viime lauantaina käymään Nordseella ja laittoi viimeiset rahansa tuoreisiin kuhafileisiin. Katsokaa tuolta, tuolta ja tuolta, miten ateria tehtiin.

Lainasin kirjastosta iihanan Virginie Besançonin epävirallisen kasviskeittokirjan Meine Sonnenküche (suomeksi ilmestynyt nimellä Aurinkokeittiöni). Kirjaa selaillessani aloin ihan tosissani kaivata kesää ja kaavailla massiivista yrttitarhaa parvekkeellemme. Aurinkokeittiöni ei näyttäisi enää olevan myynnissä Suomessa, mutta kirjastoista sitä kannattaa etsiä, on vaivan arvoinen!

Ensimmäinen aurinkokeittiökoitos oli turvallinen perunagratiini Provencen yrteillä. Perinteisiin Provencen yrtteihin kuuluu Besançonin mukaan esimerkiksi Provencen La Garriguen vuoristossa kasvanutta timjamia, laakerinlehteä, rosmariinia ja kynteliä. Ihanteellisessa tapauksessa gratiiniin tulisi näitä yrttejä tuoreena.

Perunagratiini Provencen yrteillä

noin 1 kg kiinteitä perunoita

tuoreita tai kuivattuja Provencen yrttejä (esim. laakerinlehtiä, timjamia, rosmariinia ja kynteliä)

3 valkosipulinkynttä

vihreitä oliiveja

oliiviöljyä

suolaa ja vastajauhettua mustapippuria

Esilämmitä uuni 175 asteeseen. Kuori perunat ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Hienonna valkosipuli ja yrtit, mikäli tuoreita.  Levitä ainekset  öljyttyyn vuokaan. Lisää oliivit sekä suolaa,  pippuria ja oliiviöljyä. Peitä vuoka foliolla ja paista uunissa 40 minuuttia. Poista folio, käännä lämpö 250 asteeseen ja paista vielä 10 minuuttia, kunnes perunaviipaleet ovat rapeita ja kullanruskeita.

Samettia

Liityin vähän aikaa sitten luomupiiriin ja tilasin sieltä maa-artisokkia, noita hienoja, kompleksi-ioneja rakenteeltaan muistuttavia mukuloita. Sain synttärilahjaksi eräältä toiselta keittiökirja-addiktilta Kuuluisan kasviskeittokirjan jatko-osan, jossa Maria Kuusiluoma esitteli maa-artisokkakeittonsa ohjeen ja kertoi myös viljelevänsä maa-artisokkia hyvällä menestyksellä, vaikka olen kuullut ettei tuo ole niitä helpoimpia saada menestymään.

Keitto sopii alkukeitoksi tai lounaaksi valkosipulisen patongin kanssa.

Maa-artisokkakeitto neljälle

vajaa kilo maa-artisokkia

1 peruna

pala purjoa

5 dl kasvislientä

1 dl kermaa

1 keltuainen

mustapippuria rouhittuna

2 rkl valkoviiniä tai madeiraa

Kuori maa-artisokat (tähän meneekin tovi) ja peruna, paloittele, silppua purjo. Keitä pelkässä vedessä pehmeiksi. Kaada keitinvesi pois, soseuta kasvikset, lisää kasvisliemi, pippuria ja kiehauta. Sekoita keltuainen ja kerma hyvin, nosta kattila liedeltä ja kaada ohuena nauhana keittoon koko ajan sekoittaen. Lorauta joukkoon valkoviiniä. Minun viinakaapissani oli vain risottoon käyttämääni valkoista vermuttia, joka toimi myös oikein hyvin keitossa.

Kasvislounas

Kun ryhdyin teininä kasvissyöjäksi, sain lahjaksi paljon kasviskeittokirjoja. Ensimmäinen oli Maija Silvennoisen kasviskeittokirja, joka on täynnä raikkaita kuvia ja yksinkertaisia ohjeita. Soijarouhepihvit oli ensimmäisiä kasvisjuttuja, joita tein.

Soijarouhepihvit (10 kpl)

öljyä

sipuli

2 dl soijarouhetta

3 keitettyä perunaa

1 muna

suolaa

pippuria

basilikaa, kuivattua tai tuoretta

Laita soijarouhe kylmään veteen 20 minuutiksi turpoamaan. Liotusveden voi maustaa soijakastikkeella. Hienonna sipuli ja kuullota se pannulla öljyssä. Raasta tai muhenna peruna ja sekoita kaikki aineet keskenään. Paista pannulla tai lettupannulla molemmin puolin kullanruskeaksi.

Paprika-kookoskastike

öljyä

0,5 dl sipulisilppua

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

paprika pieninä kuutioina

suolaa

chiliä

1 dl tomaattimehua

2 dl kookosmaitoa

2 rkl maissijauhoa

Kuullota sipulit ja paprikat öljyssä, mausta ja lisää tomaattimehu ja kookosmaito. Hauduta miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Lopuksi sekoita tilkkaan kylmää vettä maissijauhoa ja kaada ohuena norona kastikkeeseen samalla sekoittaen.

Porkkanatus

Kävin toissa viikonloppuna harrastamassa lempiasiaani, eli ihmislaumoille kokkaamista. Kokkeja oli kolme ja minun osalleni lankesi jälkiruoka, mikäs sen hauskempaa. Syöjät olivat enemmän ja vähemmän vegaaneja, joten nappasin hyllystäni mukaan Saara Törmän opinnäytetyön Saa vaivata. Kakku on iiso ja mehevä. Taviksille voi kakkuun tehdä myös ihanan tuorejuustokuorrutteen. Lettupannukin teki tätä, hienonnäköinen! Marsipaaninen porkkana kakunpalan päällä viimeistelee makeaöverit. Ihan oma innovaationi oli värjätä mantelimassa kurkumalla porkkananväriseksi, sillä kurkuma ei juuri maistu millekään. Kiitokset kuvasta Olivierille ja Hannalle!

Oodi viidelle porkkanalle (reilunkokoinen)

4-5 dl hienoksi raastettua porkkanaa

4 dl fariinisokeria

2 dl rypsiöljyä

1,5 dl maitoa tai kasvismaitoa tai vettä

5,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl perunajauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1,5 tl ruokasoodaa

0,5 tl suolaa

1 tl jauhettua kanelia

1 tl jauhettua neilikkaa

Voitele ja jauhota suuren suuri vuoka, vuoaksi sopii kuivakakkuvuoka, irtopohjavuoka tai vaikka kattila. Raasta porkkanat raastimen pienimmällä terällä. Sekoita keskenään fariinisokeri, öljy ja maito tai vesi.

Sekoita toisessa kulhossa jauhot, perunajauho, leivinjauhe, sooda, kaneli ja neilikka. Lisää jauhoseos nesteeseen. Sekoita joukkoon porkkanaraaste. Levitä vuokaan ja paista 175 asteessa vajaa tunti. Kokeile hammastikulla kypsyyttä kakun keskeltä.

Normikuorrutus:

1 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

50 g margariinia

100 g maustamatonta tai appelsiininmakuista tuorejuustoa

Sekoita kaikki aineet tasaiseksi joko käyttäen hauista tai sähkövatkainta. Levitä jäähtyneen kakun päälle ja väliinkin jos haluat. Kuorrutetta voi Saara Törmän mukaan tehdä tuplamäärän, jos on juhlatuulella.

Vegaanikuorrutus:

tomusokeria ja tippa appelsiinimehua

Marsipaaniporkkanat:

väritöntä mantelimassaa

kurkumaa

basilikan/persiljan tai muita yrtin lehtiä, vihreää mantelimassaa tai vaikka vihreitä karkkeja naateiksi

Ota kaulin esiin ja pyörittele, painele ja kauli kurkumaa mantelimassaan, kunnes se on tasaisen oranssi. Pyöritä massasta porkkanoita, tee niihin pienet viillot, asettele kakulle ja korista yrtinlehdillä.

Mustan metsän herkku

Tulin taas vähän vanhemmaksi ja leivoin itselleni (ja onnittelijoille) kaakun. Saksassa kaikki tuntevat Schwarzwaldin kirsikkasuklaakakun, Suomessa taas itävaltalainen sacherkakku taitaa olla tunnetumpi. Saksassa käydessään kannattaa muuten ottaa kaikki kahvittelukutsut vastaan, sillä jos kahvipöydässä sattuu olemaan kakkua tarjolla, niin sen sijaan että jokainen siipaloisi kakusta vuorollaan pikku palan, Saksassa koko kakku syödään kerralla eli jaetaan yhtä moneen palaan kuin vieraitakin on.

Vinkkejä

Kermainen kirsikkakakku sopii ehkä parhaiten kesään, sillä silloin saa tuoreita kirsikoita, joita voi laittaa täytteeseen ja koristeeksi runsaalla kädellä. Nyt käytin ranskalaista St. Dalfourin kirsikkahilloa ja sokeroituja kirsikoita. Kakku kostutetaan hedelmäviina Kirschwasserilla (myydään Alkossa pikkupulloissa). Kirschwasseria olen laittanut myös juustofondueen, mutta se on jo toinen tarina.

Sveitsiläinen versio

Käytin kakkuun sveitsiläisen Robert Örtlin ohjetta Kotilieden nettisivuilta. Tämä ohje poikkeaa hieman muista mustan metsän kakun ohjeista. Kakkuun askarrellaan nimittäin kaakao-sokerikakkupohjan lisäksi kaksi suklaakerrosta, marenki-hasselpähkinäkerros tai pari ja väliin ja päälle levitetään vielä kermavaahtoa, kirsikoita ja suklaalastuja, kun perinteisemmissä versioissa tehdään kakkupohja, jonkinlainen rapea biskuitboden, suklaata höylätään vain päälle, eikä marengista ole puhettakaan. Doughboylla on tortusta ohje, jossa kakun väliin tulee houkutteleva suklaavaahtotäyte.

Kakkupohja:

4 kananmunaa

1,5 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

0,5 dl aitoa kaakaojauhetta (esim. van Houten)

Sekoita kulhossa vehnäjauho, leivinjauhe ja kaakaojauhe. Vaahdota sähkövatkaimella kananmunat ja sokeri. Lisää jauhoseos siivilän läpi vaahtoon ja kääntele varovasti sekaisin. Paista 160-180 asteessa 35-50 minuuttia. Anna kakun jäähtyä vuoassa ja sitten leikkaa se kahteen osaan.

Kotilieden mukaan paistoastia vaikuttaa kypsymisaikaan. Irtopohjakakkuvuoassa riittää 160 astetta ja lyhyempi aika, paksureunaisessa astiassa korkeampi lämpö. Irtopohjavuokaan laitetaan pohjalle leivinpaperista leikattu rinkula, reunoja ei tarvitse voidella. Kypsyyden arviointi on ainakin minulle aina ollut vaikeaa, paiston aikana voi esimerkiksi kokeilla hammastikulla tai vastaavalla kakun keskeltä kypsyyttä – jos tikkuun ei tartu taikinaa, kakku on kypsä. Liian kauankaan kakkua ei tulisi paistaa, silloin se kuivuu ja lopulta tietenkin palaa.

Sokerikirschliemi:

1 dl vettä

1 dl sokeria

0,5-1 dl Kirschwasseria

Sekoita sokeri ja kirsch veteen ja valele tasaisesti molemmille kakunpuoliskoille.

Marenkikerros:

4 kananmunanvalkuaista

1 dl sokeria

100 g rouhittuja hasselpähkinöitä

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi, jatka vatkaamista ja lisää vähin erin sokeria. Lopuksi kääntele joukkoon pähkinärouhe, leivtä leinpaperille pellille kakunkokoiseksi ja muotoiseksi ympyräksi ja paista 100 asteessa n. 1,5 tuntia tai kunnes marenki irtoaa leivinpaperista eli on kuivunut.

Suklaakerros:

200 g tummaa suklaata

Sulata suklaa (säästä jonkin verran suklaata koristeluun) vesihauteessa tai tarkkaavaisuutta noudattaen mikrossa, levitä se leivinpaperille kahdeksi kakunkokoiseksi ja -muotoiseksi ympyräksi ja siirrä viileään paikkaan jähmettymään.

Täyte ja kuorrutus:

3-5 dl kuohu- tai vispikermaa

sokeria

tuoreita kirsikoita tai kirsikkahilloa tai sokeroituja kirsikoita tai kaikkia edellämainittuja

Vatkaa kerma ja mausta sokerilla ja vaniljasokerilla.

Kokoa kakku:

Levitä kostutetuille kakkulevyille kolmasosa kermavaahdosta ja ripottele päälle kirsikoita tai kirsikkahilloa. Lado toiselle kakunpuoliskolle suklaalevy, marenkilevy ja suklaalevy ja käännä lopuksi päälle toinen kakunpuolisko. Kuorruta kakku lopulla kermavaahdolla, korista kirsikoilla, hasselpähkinällä ja vuole pintaan vielä suklaasta lastuja. Anna vetäytyä jääkaapissa yön yli. Lecker!